Arkinen taidonnäyte pöllöjen syöttöpaikalla

Lounaspöydästä ulos katsoessani silmiin osuu yksinäinen pieni lintu, joka istahtaa koivun oksalle. Pieni, mutta kuitenkin isompi kuin syöttöpaikalla kymmenittäin parveilleet viherpeipposet, tiaiset tai punatulkut. Pienempi kuin tikka. Se taisi jäädä istumaan siihen oksalle, vaikkei sitä hämärässä oikein erotakaan. Jotain liikettä kuitenkin näkyy.

Haen kiikarin - ei epäilystäkään: varpuspöllö se siinä. Kovin on pieni ja söpö, ihailemme porukalla. Katselee ja tarkkailee muutaman minuutin, kunnes syöksyy tiaisten syöttöpaikan alle ja poimii vielä hetki sitten auringonkukansiemenillä herkutelleen myyrän. Ja lentää sitten pois.

Ei kulu kuin hetki, kun se on jälleen samalla oksalla. Varpuspöllömme oli siis vienyt myyrän varastoonsa ja nyt oli vuorossa jo seuraava.

Se laskeutuu syöttöpaikan päälle istumaan. Katselee joka puolelle, pyörittäen päätään täyden kierroksen. Kunnes tuijottaa suoraan alas. Intensiivisesti, kirkkaan keltaisilla silmillään. Syöksyy maahan. Taitaa olla hyvä myyrävuosi.

Emme olleet ajatteetkaan, että tiaisille pitämämme syöttöpaikka on myös pöllöjen syöttöpaikka.